Onhan selvää, että jokainen meistä pyrkii ajamaan niin, ettei onnettomuuksia sattuisi. Mutta kuitenkin, lähes päivittäin voimme lukea lehdistä tapahtuneista liikenneonnettomuuksista.
Oletko ajatellut itsesi ja koiran turvallisuutta, jos onnettomuus sattuisikin?
Lähes 1300 kg vain 50km/h nopeudessa!
Taajama nopeus 50km/h, ei kuulosta kovin hurjalta vauhdilta. Kuitenkin kolaritilanteessa irrallaan olevat tavarat ja eläimet jatkavat liikettään sillä nopeudella, kuin mikä autolla oli ennen törmäystä.
Englanninbulldogin keskipainoa voidaan pitää noin 30kg paikkeilla, törmäys tilanteessa
tulee ystävästämme lähes 1300kg ”pommi”
Jos ajetaan taajaman ulkopuolella, jossa nopeusrajoitus on paikoin 100km/h, kuten myös moottoritiellä talvella, onkin ystävästämme tullut yhtäkkiä liike-energian myötä yli 5000kg ”norsu”. Kun auton nopeus kaksinkertaistuu, liike-energia nelinkertaistuu. Voit vain kuvitella minkälaista tuhoa on odotettavissa.
Koiran turvallinen paikka autossa Sekä oman että koiran turvallisuuden kannalta paras kuljetuspaikka autossa on sen tavaratila. Yksistään tavaratila ei kuitenkaan tuo riittävää suojaa. Koira saattaa matkan aikana nousta seisomaan. Farmari- ja ”puolifarmari” -autoissa sen ruumiista on parhaimmillaan 2/3 selkänojan yläpuolella ja ”pommi” on ladattu.
Tavaratila tulisi aina eristää koiraverkolla tai –kalterilla. Tämä jo estää esim. sen, ettei koira matkan aikana pääse matkustamon puolelle häiritsemään kuljettajaa. Yleensä tavaratilassa kuljetetaan koiran lisäksi myös muuta tavaraa, jolloin koiran olisi hyvä olla vielä häkissä. Miksi? Kolaritilanteessa koiran törmäysvoiman lisäksi myös siitä pienestä parin kilon kassista tulee lähes 100kg painoinen ja se voi lentäessään osua vaikka koiraan ja siten vahingoittaa sitä. Matkustamossa penkillä matkaava koira pitäisi kiinnittää auton turvavöihin, tähän tarkoitukseen suunnitelluissa koiravaljaissa.
Minkälainen on hyvä koiraverkko ja häkki
Automallikohtainen koiraverkko on kaikista parhain. Tällaisen verkon kiinnittämisessä ei tule ongelmia ja kiinnitys tapahtuu
yleensä suoraan auton runkoon. Nk. yleismallinen tarvikekalteri, joka pingotetaan teleskooppimaisesti auton katon ja lattian väliin,
on mielestäni vain itsensä pettämistä. Niiden tarkoitus on lähinnä jakaa auto kahteen osaan ja pitää matkustajat ja tavarat omissaan
osastoissaan. Niitä tuskin on edes suunniteltu kolaritilanteita ajatellen.
Uusissa farmariautoissa koiraverkko on jo lähes vakiovaruste. Auton valmistajat ovat myös alkaneet valmistaa verkkoja henkilöautoihin, joiden tavaratilasta on suora yhteys matkustamoon. Joidenkin automallien valmistajat ovat huomioineet verkon mahdollisen siirtämisen myös etupenkkien taakse, asentamalla sinne valmiiksi kiinnityskohdat. Koiran turvallisuuden ja matkustusmukavuuden kannalta kuljetukseen tarkoitetun häkin pitäisi olla riittävän tilava. Ei kuitenkaan liian iso, jottei koira pääse kolaritilanteessa paiskautumaan vauhdilla häkkiä vasten ja näin liike-energian mukanaan tuoman voiman vuoksi vahingoittumaan. Häkki on sopivan kokoinen silloin kun koira voi seistä häkissä kyyristelemättä sekä käydä makuulle helposti.
Kuljetustilassa tai häkissä sisäpuolella ei myöskään saisi olla mitään teräviä reunoja, joihin koira voisi itsensä loukata. Kuljetustilan pohja ei saisi olla liukasta materiaalia. Kumipohjainen matto on tähän tarkoituksen erinomainen.
Koiran tulisi myös aina matkustaa häkissä yksin. Samassa häkissä olevat koirat saattavat törmäyksessä vahingoittaa toisiaan.
Kun häkkiä hankitaan autoon, varsinkin farmariin. Olisi hyvä ottaa tuolloin huomioon myös se, että miten koira saadaan häkistä helposti pois vaikkapa peräänajokolarissa. Takaluukku saattaa kolarissa vaurioitua niin pahoin, ettei sitä saada auki. Koira on silloin helpompi ja nopeampi saada häkistä pois, jos häkin oven vastakkaiselle puolelle asennetaan toinen ovi tai jos siihen jätetään sopivan kokoinen aukko, jolloin selkänoja toimii osana häkin seinää. Näin kolaritilanteessa koira saadaan turvallisesti pois laskemalla takapenkin selkänoja.
Koirankuljetushäkki tulisi ehdottomasti kiinnittää auton tavaratilaan joko sidontaliinoilla tai esim. pulteilla. Tavaratilassa irrallaan oleva häkki, jota ei ole kiinnitetty mitenkään saattaa vahingoittaa koiraa törmäillessään tavaratilassa miten sattuu. Pahimmassa tapauksessa häkki ruttaantuu jostain kohtaa törmäystilanteessa ja vahingoittaa koiraa pahoin. Ja mietihän sitä, miten otat koiran ulos häkistä, joka on painunut kasaan! Raavaan miehen voimat kyllä riittävät ”muotoilemaan” häkkiä ja naisellakin löytyy uskomattomat voimat tarvittaessa. Mutta miksi odottaa siihen asti, kunnes on myöhäistä, kun voimme pienellä investoinnilla välttää suuremmat vahingot.
Koiran kuljetusta koskevat määräykset
Koiran kuljetusta koskevia määräyksiä on hyvin vähän. Tieliikennelaissa sanotaan, ”tavarat ja henkilöt on sijoitettava ajoneuvoon siten,
etteivät ne estä kuljettajaa näkemästä tai haittaa ajoneuvon käsittelyä.” Ja että, ”Ajoneuvo on kuormattava siten, ettei kuorma voi vaarantaa
henkilöitä, vahingoittaa omaisuutta, laahata maata, pudota tielle” jne. Nämä koskevat auton kuormaamista. Koirahan on kuormaa, se sylissä emme voi ajaa.
Vaaratilanne voi syntyä myös silloin, kun lemmikki liikkuu autossa puolelta toiselle nähdessään vaikka kissan tai muun vastaavan kiihokkeen. Kuljettaja menettää tarkkaavaisuutensa kiinnittäessään huomion säntäilevään koiraan, joka pahimmassa tapauksessa hyppää kuljettajan syliin.
Eläinsuojelulain 29§:ssä mainitaan, että eläimen kuljetus on järjestettävä siten, että sille ei aiheudu tarpeetonta kipua tai tuskaa. Asetuksesta eläintenkuljetuksesta löytyy mm. seuraavanlaisia määräyksiä, jotka mielestäni koskevat myös koiran kuljettamista.
- ”Ajoneuvoa on kuljetettava niin varovasti, että eläimet eivät vahingoitu epätasaisellakaan tiellä, ei myöskään jarruttaessa tai ajoneuvon
heilahteluiden vuoksi. Jos kuljetusvälineessä kuljetetaan eläinten lisäksi muuta kuormaa, se on sijoitettava siten, että eläinten vahingoittuminen
estyy. Häkit, laatikot ja muut kuljetuspäällysteet on kiinnitettävä niin, etteivät ne pääse siirtymään.”
- ”Kuljetusvälineen on oltava eläimelle turvallinen ja sellainen, että se estää eläimen karkaamisen. Sen tulee voida seistä luonnollisessa
asennossa ja asettua makuulle tarvittaessa. Kuljetusvälineen seinien on oltava sileät eikä niissä saa olla ulokkeita, jotka voivat vahingoittaa eläintä.”
- ”Kuljetusolosuhteiden tulee olla sellaiset, että eläin on kuljetuksen aikana suojassa epäsuotuisilta sääolosuhteilta ja jyrkiltä ilmanvaihdoksilta,
kuumuudelta, kylmyydeltä, vedolta, liiasta kosteudesta, haitallisista kaasuista tai haitallisesta melusta.”
- ”Eläintä ei saa kuljettaa henkilöauton umpinaisessa tavaratilassa. Tavaratilasta tulee olla riittävän avoin yhteys matkustamoon.”
- ”Kuljetuksen aikana vahingoittuneelle eläimelle on annettava ensiapua mahdollisimman nopeasti. Eläin on tarvittaessa toimitettava asianmukaiseen
hoitoon.”
Onnettomuuden sattuessa
Kun koira on autossa häkissä, verkon takana tai turvavöissä, se ei onnettomuuden sattuessa pääse suojelemaan mahdollisesti loukkaantunutta omistajaansa,
perheenjäsentä, itseään tai autoa. Jos kolariin joutunut koira on tajuissaan, se voi tehdä sen jopa rajusti. Tällöin se ei myöskään pääse karkaamaan
kolariautosta ja siten aiheuta vaaraa muulle liikenteelle. Eikä myöskään surua omistajalleen kadotessaan.
Saapuessasi onnettomuuspaikalle, jossa osallisena olevan auton kyydissä on koira, on syytä muistaa oman ja muiden turvallisuuden kannalta, että koira on saattanut säikähtää pahastikin eikä ymmärrä tilannetta. Koira voi olla shokissa, joka muistuttaa ihmisen shokkitilaa, jolloin se käyttäytyy arvaamattomasti. Loukkaantunut koira on yleensä kipushokissa, eikä tunne silloin edes omistajaansa. Se saattaa purra kaikkea mikä liikkuu, olettaen sen aiheuttavan kivun.
Kolarikoiran suu on hyvä sitoa heti paikalle tultaessa, myös silloin kun koira makaa liikkumattomana. Kolarikoiraa tulee siirrellä kuten ihmistä: huovan, takin tai muun kankaan päällä.
Loppusanat
Koirien mukanaolosta liikenneonnettomuuksissa ei löydy vielä tilastoitua tietoa. Vuoden 2002 tilastoissa koira on jo mainittu yhtensä tekijänä
ja vertailtavaa tietoa voisi siten olla saatavilla n 5 vuoden kuluttua.
Jos koira kuolee liikenneonnettomuuden seurauksena, korvausta on turha hakea auton Kasko-vakuutuksesta. Liikennevakuutuksen korvauskäytännöistä sain hieman ristiriitaista tietoa. Lemmikin oma vakuutus yleensä korvaa koiran kuoleman vakuutusehtojen mukaan.
Liike-energian vaikutus voidaan laskea kaavalla ½mv². Helpoin tapa laskea törmäyksen voima 50km/h nopeudessa on kertoa eläimen, tavaran tai ihmisen paino 40:llä.
Turvallista matkaa! Kirsi Pitkänen
Otteita liikenneopettajakoulutukseni seminaarityöstä 2003
Lähteinä käytetty mm. Lakikokoelma 2002/tieliikenne, Liikennevakuutuskeskus, Vakuutus yhtiöt sekä Liikenneturvan kirjaston artikkeleja.
Kirjoitus julkaistu täydellisempänä versiona Saksanseisoja 1/2004